Hirvee Nälkä!

Olin lauantaina bänditreeneissä, ja lauloin melkeen ekaa kertaa ikinä mikkiin iik! Tai lauloin ekaa kertaa tosissani ylipäätään sillai, että joku oli läsnä (paitsi musiikintunteja ei lasketa nyt). Jännitti ihan sikanapaljon, vaikka siel oli vaan noi bändikaverit paikalla. Mut hyvin se meni ja oli ihan kiva kokemus, vaikka kuulostettiinkin yhdessä vähän vakavahenkisiltä taistolaisnuorilta ja siltä, että ollaan ihan vitun tosissaan. Mutta luulen kuulkaa, että homma muuttuu vähän vähemmän vakavaksi, kunhan ei enää jännitetä ihan niin kamalasti!

Tarina kaiken takana on sellanen, että meidän kitaristi perusti yksinään baarissa koko bändin ja ilmotti vaan mulle ja rumpalille, että nyt pitäis opetella soittamaan. Se koitti vähän pyörtää tota päätöstä seuraavana päivänä, mutta oltiin ton rumpalin kanssa tiukkoina, kun innostuttiin niin paljon! Meidän nimi on nyt vissiin sit Nälkä, vaikka musta Tissit olis ollu parempi, onhan se sentään palindromi ja kaikkee.

Koska mullei oo mitään kuvia noista soittotouhuista, niin kuljen laveata aasinsiltaa lempiaiheeni, kissojen, pariin. Meillä asuu kolme tollasta katinronttia, nimittäin Rauha, Hilda ja Minttu. Rauha ja Hilda on sisaruksii ja ne on ollu aina yhdessä, ja ne jatkaa tota kaksostouhua viel tolleen kohdun ulkopuolellakin, välillä tuntuu nimittäin kun niitä kattoo, että ne luulee olevansa sama kissa.




Hilda on tollanen siro ja aistikas, kuten kissat aina. Tässä seuraavassa kuvassa se on elementissää, en tosin oikeen ymmärrä, että miks kissojen pitää aina istua tyhjällä lattialla sen ainoon näkösällä olevan tavaran päälle! Mutta ehkä munkin elämä ois erilaista, jossei mulla ois peukaloo.